”Tullakseen minkäänlaiseksi taiteilijaksi ihminen tarvitsee tietynlaista häpeämättömyyttä. Mutta ollakseen häpeämätön täytyy kestää sitä kuka on.”
– Hanif Kureishi
Tämä tuli vastaan Anu Silfverbergin sanomana selatessani naistenlehteä kampaajalla väri päässäni. (Eih, en olekaan aidosti blondi! ; ) Se kolahti. Jotenkin lainaus toi mieleen artikkelin kesältä, siinä oli Rakel Liekki. Hän sanoi liittyen Billnäs Young artists- näyttelyynsä, että taiteilija on ammattikehtaaja. Se jäi mietityttämään.
Nyt kun olen kiivennyt vuorilta takaisin arkeeni, on tullut todettua, että sinne vuorelle kiipesi minä ja sieltä alaskin kiipesi minä. Tarkoitan nyt sitä, että ennakkotiedoista poiketen, minä en tämä suuren kokemuksen myötä muuttunutkaan. En valaistunut, tullut miksikään hyväntekijäksi tai muutenkaan sen ehommaksi taikka rauhallisemmaksi. Vaikka, mitä suuremmissa määrin ylitinkin itseni, voitin oman henkisen taisteluni ja voimaannuin, (paremman sanan puutteessa) en varsinaisesti muuttunut. Mutta oloni on jotenkin erilainen, joten jotakin on muuttunu.
Hetki sitten kerroin rehellisesti tunteistani eräälle tietylle (taas ne kaksi vastakkaista sanaa peräkkäin) ja se on jotenkin sitä samaa mekanismia kuin mikä liittyy kirjoittamiseen, itsensä ilmaisemiseen tai taiteeseen, miten sen nyt haluaakaan sitten määrittää. Sitä samaa pyrkimystä yrittää rehellisesti omista tunteistaan käsin ilmaista itsestään ulos jotain merkittävää, välineestä tai ilmiasusta riippumatta.
Kertoessani toiselle jostain hauraasta ja näyttäessäni hetkellisesti itsestäni jotain, joka oli herkässä, en enää hävennytkään tunteitani, en hävennyt enää itseäni. Jotain oli muuttunut. Huomasin, että en vähätellyt, nolostellut, vitsaillut tai mitätöinyt. Sanoin vain, häpeämättä. Se mikä oli muuttunut, olikin oma suhtautumiseni itseeni. Ja joku muu oli osannut pukea sen sanoiksi siten, että heti kun näin sen, tunnistin sen. Nyt on askeleen verran helpompi kestää sitä, kuka olen.
Voila! Kannattaa lukea naistenlehtiä kampaajalla. Siellä voi vaikka valaistua. ; )
Kalliosta kukkulalle 