Tähän aikaan viime vuonna olin Nepalissa. Nyt olen Helsingin Kalliossa. Iltakävelyllä kävin tunnelmallisessa Merihaassa, jossa kasvoilleni vihmoi jäätävää tihkua.
Kuva: Marika Lamberg (Himalaja, Nepal, 2011)
Huvittaa itseänikin, että edellisessä kirjoituksessani, joka on melkein vuoden takaa, minulla ei ollut varaa toteuttaa salaista mielitekoani Mount Kenyasta. Nyt on. Maksoin varausmaksun hetki sitten. Säästötilini näemmä sijaitsee Mandala Travelissa.
Helmikuussa lähtö. Itse asiassa koko kuukausi pitäisi olla reissussa. Pari pientä juttua vielä sitä ennen hoidettavana. Silti, nyt kun isoin osa duuniuurastuksesta tälle vuotta on saatu suhteellisen asiallisesti maaliin, tekee mieli vaan fiilistellä. Hah ja onneksi on oma blogi, jossa voi rauhassa leuhottaa.
Kuva: Kalle Viira, Mandala Travel, Mt. Kenya
Matkasta tulee jälleen kerran aivan holtittoman huikea. Hyväntekeväisyys näyttää jääneen päälle. Eikä haittaa! Vuorelle kiipeämisen jälkeen menemme “pelastamaan” vähän merikilpikonnia. Kyseessä on veljeni tyttöystävän pitkäaikaisen haaveen toteuttaminen. Ja unelmissa on jotain taianomaista, sen opin omasta taipaleestani. On poikkeuksellisen hykerryttävää, kun antaa itselleen luvan lähteä seuraamaan sykähdyttävien salaisten toiveiden jälkiä. Minä pääsen, aivan kuin varkain, seuraksi surffaamaan mä-oon-aina-halunnut -aallolla.
Olen aivan tärinöissäni. Minä iloitsen toisen rohkeudesta asetelle askeleensa sopimaan unelmiensa rytmiin ja intoilen kuin ensimmäisenä kouluaamuna, että pääsen näkemään ihan omin silmin, mitä kaikkea matkan varrelta paljastuu. Sen lisäksi kävi ilmi, että matkatoverini onnistui saamaan meidät mukaan vapaaehtoisohjelmaan, jossa Sir David Attenborough ja BBC vierailivat hetki sitten. Tämä tuntuu jo röyhkeältä, edes minun varsin vilkas mielikuvitukseni ei riittänyt hahmottelemaan moisten mahdollisuuksien piirrustuksia.
Kuva: Nuppu Stenros, Low Isles, Australia 2006,
Viimeksi pääsin sukeltamaan merikilpureiden kera Ausseissa 2006. Kuva on sieltä. Merikilpikonnissa on jotain majesteettista. Ne on yhtä aikaa kuninkaallisen hitaita ja halutessaan vanhoiksi sieluiksi yllättävän sukkelia ja linjakkaita liikkeissään. Samana päivänä pääsi purjehtimaan, sukeltamaan ja näin ensikertaa merikilpikonnia. Huoh, se oli hieno päivä. Elämä on niin siistiä. Reissukuume huudettu ! 😀
Kalliosta kukkulalle 