Suden hetki – pimeintä on juuri ennen kuin sarastaa

Melkein päivälleen vuosi sitten blogasin huiputuksestamme. Vuoden päivät eivät ole himmentäneet fiilistä. Päinvastoin. Oikeastaan vasta nyt tajuaa, mitä kaikkea matkalla oikein tapahtuikaan. Jos ressuni vuorelle olisi elokuva, aurinkoista huiputustamme edeltäisi toisenlainen kohtaus. Se tapahtuisi hämärässä vessassa, jossa on niin kylmä, että hengitys höyryää. Ainoa vaan, että tämä ei siis tietenkään ole elokuva, vaan muisto elämästäni.Continue reading “Suden hetki – pimeintä on juuri ennen kuin sarastaa”

Elämäni kunnossa

Kävin kiukku-juoksemassa. Raivo on yksi parhaista tunnetiloista juosta. Liike on aggressiivista ja vahvaa, tosin hieman poukkoilevaa ja nykivää. Iso tunnetila pakottaa ajatukset palaamaan kroppaan ja fyysinen tekeminen katkaisee kehää kiertäneet turhauman kelat. Kiukku laantuu nopeasti, eikä kuumassa suihkussa enää muista, mikä niin kovasti ärsytti. En ollut ennen tätä uskaltanut heittää juoksukamoja niskaan, koska Helsingin ilmanalaContinue reading “Elämäni kunnossa”

Mäkitreeni

2500 rappusta ylös, 5333 pientä sherpan askelta alas Kanniskelin Malminkartanon ylämäessä edestakaisin viiden niteen verran painavaa sanaa. Satoi vettä, mutta onneksi ylioppilaslahjaksi saamani kaksiosainen Kalevala ei pahemmin kastunut. Merriam Webster’s otti vähän osumaa kosteudesta, mutta se onkin toisaalta näin Internet aikakaudella suhteellisen tarpeeton teos, google kun hakee paljon nopeammin kuin minä. Puolitoista tuntia yhteistä mäkitreeniäContinue reading “Mäkitreeni”

Nopsalla Himalajalle

Pimp my ride! Yksi tapani treenata kuntoa kapuamista varten on ollut pyöräily. Hukkasin kesän alussa matkakorttini ja olenkin taittanut iloisesti lähes kaikki lähikauppaa pitemmät matkat polkupyörällä – tosin Espooseen olen mennyt ajoittain bussilla. Rakastan Helsinkiä siinä mielessä, että se on käsitettävän kokoinen kaupunki polkupyörällä. Lähes joka paikkaan pääsee vartissa, paitsi Lauttasaareen menee 20 minuuttia. PyörässäniContinue reading “Nopsalla Himalajalle”

Note to self

Edelliseen postaukseen viitaten, maanantaina tuli pyyhkeitä. That is 56% of your weekly target – good job, but try to push a bit harder this week! Auts, vähän kirpas. “Try to PUSH a bit HARDER” on niitä sanoja, jotka muistuttelee entisestä kivuliaasta suorittaja elämästä. Mutta olen vähän kasvanut. En lähettänyt selittelymeiliä vastaukseksi. Go minä! =) EhkäContinue reading “Note to self”

Ei oikein kulje

Maanantaina joogatunti jäi palaverin alle, tiistaina pilates-ohjaaja sairastui ja perui treenit, keskiviikkona paistoi aurinko ja juoksemisen sijaan maistui pussikalja puistossa kera ihanat ystävät ja ensimmäinen kesäpäivä. Torstaina sentään käyntiin järvessä uimassa ja saunassa, mutta sydän kompuroi siihen malliin, ettei tehnyt mieli lenkille. Tänä aamuna joogamatolla olo oli todella tahmea, eikä se siitä paljoakaan virkistynyt, vaikkaContinue reading “Ei oikein kulje”

Tasaisella sykkeellä satelliittien alla

Jos ei keräänny dataa, eikä laitteet piirrä graafeja, niin menee koko lenkki ihan hukkaan. Rakas pikkuveljeni on sitä mieltä, että juoksemisessa on jotain mieltä vain, mikäli juoksee jonkun laitteen kanssa. Värkki mittaa puolestasi aikaa, matkaa, sykettä tai nopeutta sekä piirtää satelliittien avulla karttaa, jossa on luonnollisesti huomioitu myös maaston korkeuserot. Kerääntyneen datan voi sitten kotiinContinue reading “Tasaisella sykkeellä satelliittien alla”

Rullaapi rullaapi

 “Sulje silmät ja ajattele Himalajaa.” Ostin elämäni ensimmäiset juoksukengät. Päätin luottaa erikoisliikkeen myyjään, siitäkin huolimatta, että tuttu Internet-kauppias varoitteli, että myyjät kauppaavat asiakkaille aina vain sitä mallia, missä on suurin kate tai mitä on sattunut jäämään varastoon. Kampin keskuksen juoksu-kaupassa asettelin ensitöikseni jalkapohjani laudalle, jolla mitattiin jalkojeni kaaria. Korkeat jalkapöydän kaaret ovat olleet minulle ainoaContinue reading “Rullaapi rullaapi”