Olin koko viime helmikuun Keniassa. Kiipesimme Mount Kenyan huipulle sekä ekomatkailimme Watamuun merikilpikonnien suojeluprojektiin. Jo pelkästään kiipeilyreissu yksinään olisi oman blogin arvoinen, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea koin, kun pääsimme osallistumaan Turtle Watch –suojelujärjestön töihin. En ole oikein osannut kirjoittaa matkastani vielä mitään, kun en ole tiennyt, mistä päästä alkaisin. Kirjoitan ihan väärässä järjestyksessä ekana siitä,Continue reading “Sitä laulua en unohda koskaan”
Category Archives: Pohdintoja
manifesto
Selaan Mandalan Kallen Nepalin kuvia läpi, koska etsin reissultamme ryhmäkuvaa Kapuan valokuvanäyttelyä varten. Hymyilen kuvien mukana nouseville muistoille matkasta hajuineen ja kirkkaine väreineen, kunnes pysähdyn kuvaan itsestäni. Olen siinä vasta matkalla ylös. En meinaa tunnistaa itseäni. Se, joka tuli huipulta alas, on muuttunut minä, se jonka nyt tunnistan. Elämä muovaa meitä, kun annamme itsellemme luvan vaikuttua.Continue reading “manifesto”
Suden hetki – pimeintä on juuri ennen kuin sarastaa
Melkein päivälleen vuosi sitten blogasin huiputuksestamme. Vuoden päivät eivät ole himmentäneet fiilistä. Päinvastoin. Oikeastaan vasta nyt tajuaa, mitä kaikkea matkalla oikein tapahtuikaan. Jos ressuni vuorelle olisi elokuva, aurinkoista huiputustamme edeltäisi toisenlainen kohtaus. Se tapahtuisi hämärässä vessassa, jossa on niin kylmä, että hengitys höyryää. Ainoa vaan, että tämä ei siis tietenkään ole elokuva, vaan muisto elämästäni.Continue reading “Suden hetki – pimeintä on juuri ennen kuin sarastaa”
Oho!
Hidasta elämää –sivuston keskiviikkokolumnillani on jo reilusti yli 1000 tykkäystä. Jotenkin aika mieletöntä. En osannut ollenkaan odottaa, että tällä kertaa tuli kynäiltyä ”hitti-teksti”. Olen niin kiitollinen sivuston päätoimittajalle Sannalle, joka jo kauan sitten tunnisti piilevät kykyni, luotti täysillä ja houkutteli kirjoittajan minusta esiin. Kirjoittaminen ei ole urakka, jonka voi huhkia valmiiksi. Sen opetteleminen on prosessi, eikä sitä voiContinue reading “Oho!”
Järjestelmällisen kaupassakäynnin porttiteoria
Mun piti näemmä elää 31-vuotiaaksi ennen kuin suunnitelmallinen kokkaaminen tai minkäänlaiset kaupassakäyntihommat nyrkin ja hellan välissä alkoivat kiinnostaa. Mikä onni, että synnyin tytöksi Suomeen, jossain muualla maailmassa olisin ehkä jo naimisissa ja neljän lapsen äiti. Sääliksi kävisi ne lapset. Olen herännyt miettimään olisiko ruuan valmistamistusta mahdollista suunnitella ja voisiko siitä jopa nauttia. Mikä käänteentekevä ajatus!Continue reading “Järjestelmällisen kaupassakäynnin porttiteoria”
isänpäivänä
Kuulen unen rajamaille puheensorinaa. Naurunpurskahdus pyyhkii pian sen yli ja hautaa sanat alleen. Hälinä kietoo minut turvallisesti syliinsä ja tuudittaa takaisin uneen. Voin päästää irti, nukkua rauhassa, koko ajan kuulen, ettei minua ole jätetty yksin. Havahdun hereille, kun äiti koskettaa otsaani. Hän auttaa minua pukemaan ulkovaatteet ja taluttaa taksiin. Auton Diesel-moottori hyrisee ja raskaalta tuntuvatContinue reading “isänpäivänä”
Apua, mitä mä teen?
Sain tällaisen viestin: “Dear User, Your domain ‘kalliostakukkulalle.com‘ will expire in 60 days time on April 27th, 2012.” Pidän deadlineista. Ne takaavat, että jotain on pakko tapahtua johonkin määräaikaan mennessä. Ne rytmittävät toisiaan seuraavia tuokioita, vähän samalla tavalla kun tahtiviivat ryhdittävät nuotteja. Ennen kuin törmään seuraavaan pystyviivaan, ehdin käydä läpi vain määrätyn määrän sävelkulkuja ja vetääContinue reading “Apua, mitä mä teen?”
Voiko 20 minuuttia muuttaa elämäsi?!
Halusin aloittaa vuoden 2012 dramaattisesti ja lainata kehoani tieteelle. Päätin ottaa osaa meditaatiotutkimukseen. No, sittenhän siinä kävi tietenkin niin, että minut valittiin tutkimuksen verrokkiryhmään. Arpomalla, niinpä niin. Siis totta kai tiedän, että sellainen pitää oikeassa tutkimuksessa olla, mutta silti. Mikä karvas pettymys. Verrokkiryhmäläisenä tehtäväni siis on tutkimuksen aikana olla meditoimatta. Se siitä uhrautumisesta. Noh, palkintonaContinue reading “Voiko 20 minuuttia muuttaa elämäsi?!”
Kokoaan suurempi demokratia 2.0
Päätin antautua Haavisto-ilmiölle. Olen aikaisemmin ollut mukavuusalueellani tarkkailijan roolissa ja pitänyt kyynerän matkaa kaikenlaiseen kohkaamiseen, mutta nyt koen, että demokratia 2.0 edellyttää kansalaisiltaan osallistumista yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen. Ja noh, Kapuan jälkeen olen aseeton, ei ole enää tekosyitä, minkä taakse piiloutua. Mikä estäisi minua toimimasta arvojeni mukaisesti. Inspiroiduin katsellessani ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisia Tavastialta, ihmisillä näytti olevanContinue reading “Kokoaan suurempi demokratia 2.0”
Mitä ajattelin tänään häpeästä ja häpeämättömyydestä
”Tullakseen minkäänlaiseksi taiteilijaksi ihminen tarvitsee tietynlaista häpeämättömyyttä. Mutta ollakseen häpeämätön täytyy kestää sitä kuka on.” – Hanif Kureishi Tämä tuli vastaan Anu Silfverbergin sanomana selatessani naistenlehteä kampaajalla väri päässäni. (Eih, en olekaan aidosti blondi! ; ) Se kolahti. Jotenkin lainaus toi mieleen artikkelin kesältä, siinä oli Rakel Liekki. Hän sanoi liittyen Billnäs Young artists- näyttelyynsä, ettäContinue reading “Mitä ajattelin tänään häpeästä ja häpeämättömyydestä”
Kalliosta kukkulalle 