Halusin aloittaa vuoden 2012 dramaattisesti ja lainata kehoani tieteelle. Päätin ottaa osaa meditaatiotutkimukseen. No, sittenhän siinä kävi tietenkin niin, että minut valittiin tutkimuksen verrokkiryhmään. Arpomalla, niinpä niin. Siis totta kai tiedän, että sellainen pitää oikeassa tutkimuksessa olla, mutta silti. Mikä karvas pettymys.
Verrokkiryhmäläisenä tehtäväni siis on tutkimuksen aikana olla meditoimatta. Se siitä uhrautumisesta. Noh, palkintona itselleni ajattelinkin sitten käyttää, ne korvamerkityt minuutit siivoamiseen. Miltäköhän yksiössäni näyttää kahden kuukauden kuluttua?! Haha. I win. Mielenrauhan sijaan saan aktuaalisesti oikeaa tilaa ja järjestystä kaaokseeni.
Kapua-Salla tosin kommentoi facebookissa, että siivoaminen on parasta meditaatiota. En ole ihan varma, miten tähän pitäisi suhtautua. Vähän kyllä syyllisyys kolkuttaa. Onko se niin, että verrokkiryhmässä ei nimenomaan saa tehdä mitään muutosta? Ei kai nyt siivoaminen voi vaarantaa tieteellistä tutkimusta?
Kalliosta kukkulalle 