Kukkaron vikat jaksot tulee tällä viikolla telkkarista. Ohjelmaa oli tosi nasta tehdä ja pakko myöntää, opin tosi paljon. (Jos missasit, katso Areenasta.)
Suomessa rahankäyttöön liittyy paljon häpeää. Muistan, miten tuotannon aloituspalaverissa keskustelimme, voisimmeko ottaa mallia ohjelman ruotsalaisesta versiosta, jossa hyväntuulisesti laitetaan talous kuntoon ja naureskellen viedään koko perheen voimin tavaroita kirpputorille. Ei voida. Ei Suomessa.
Täällä meillä päin velkaantumiseen ja talousvaikeuksiin suhtaudutaan asiaankuuluvalla haudanvakavuudella. Esimerkiksi yksinhuoltaja Tiina kertoo, että on noloa, kun ei ole rahaa, että tuntuu, kuin se olisi jotenkin oma vika, jos on köyhä. Siksi on niin mahtavaa, että löysimme niin monta rohkeaa avaamaan tilinsä kaikille tv-katselijoille. Uskon, että ohjelma auttaa ymmärtämään talouskriisiä lähimmäisen näkökulmasta.
Kuva: Dan Gustafsson
Ennen olimme pohjolassa säästeliästä kansaa, mutta nyt pikavipit ja tekstarilainat ovat suomalainen vientituote. Tämä johtuu kuluttajaviraston mukaan siitä, että meillä on ollut melko löyhä lainsäädäntö, mutta myös hyvä tietoliikenneinfrastruktuuri. Nyt lakiin tulee muutos, pikaluottojen koroille ja kuluille tulee korkokatto. Mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Usein naiset ovat kulutuksen kuningattaria, mutta harvemmin vaurastumisen valtiattaria. Sama päti minuun. Minun on pakko myöntää, että silloin kun aloitin toimittajana ohjelmassa, syyllistyin samaan kuin osa kanssasisaristani. Osaan kyllä vaihtaa autoon talvirenkaat ja saan uuden sulakkeen paikoilleen, mutta kun puhe kääntyy numeroihin, asuntolainan marginaaleihin ja inflaatioon, huudan apuun isää tai poikaystävää. Suhtaudun rahaan ja suuriin hankintoihin tunteella ja usein päällimmäisenä niistä on ahdistus. Voi kunpa joku muu huolehtisi tästä!
Kuva: Dan Gustafsson
Tästä sisuuntuneena pidin itsekin Kukkaron herraksi talouskirjaa, johon Kirstin sanoin, merkataan joka ikinen pilipippa, johon rahaa kuluu. Aluksi sen näkeminen ahdistaa. On paljon mukavampi vain vilauttaa pankkikorttia ja olla autuaan tietämätön, mihin kaikkeen turhuuteen raha todellisuudessa hupenee. Mutta muutaman kuukauden kuluttua numeroiden ja taulukoiden takaa alkaa syylisyyden lisäksi paljastua kiinnostavia havaintoja ja ennakoitavia käytöskaavoja. Oman talouden hahmottaminen auttaa ymmärtämään, että hei tätä kauttahan voin hallita koko elämää. Minä päätän, ei mainostoimisto.
Olikin palkitsevinta huomata kuvausten edetessä, miten suuria muutoksia päähenkilöidemme elämissä tapahtui. Iiris pääsi velkajärjestelyyn ja laihtui kuulemma sen lisäksi 20 kiloa, Aimo sai yllättäen ensi kesäksi hommia, tänä talvena satoi ennätyspaljon lunta eli Jarilla riitti hyvin duunia sekä hän kuulema löysi emäntäehdokkaankin. Ja toimittajaltakin onnistui talouden haltuunotto sekä marttojen keitto-ohjeiden säännöllinen seuraaminen. Lisäksi hän sattui kohtaamaan ohjelmanteon lomassa erityisen miellyttävän nuoren miehen. Ei pöllömpää! Niin se elämä järjestyy, kun ottaa taulukko-ohjelman käyttöön.
Jos pidit ohjelmasta ja haluaisit, että sitä tehtäisiin lisää, anna palautetta kanavalle. Liity keskusteluun fb:ssä.
Kalliosta kukkulalle 