manifesto

Selaan Mandalan Kallen Nepalin kuvia läpi, koska etsin reissultamme ryhmäkuvaa Kapuan valokuvanäyttelyä varten. Hymyilen kuvien mukana nouseville muistoille matkasta hajuineen ja kirkkaine väreineen, kunnes pysähdyn kuvaan itsestäni.  Olen siinä vasta matkalla ylös. En meinaa tunnistaa itseäni. Se, joka tuli huipulta alas, on muuttunut minä, se jonka nyt tunnistan. Elämä muovaa meitä, kun annamme itsellemme luvan vaikuttua.

Jouduin usein perustelemaan, miksi kiivetä vuorelle, kun siinä ei ole mitään järkeä ja se on vaarallista ja kallistakin. En osannut silloin vielä vastata muuta kuin siksi, että pystyn. Nyt tiedän, että se missä kuljemme, ketä tapaamme, mitkä pelot voitamme ja missä myrskyissä rämmimme, tekee meistä niitä, keitä me olemme. Tästä innostuneena kirjoitin itselleni elämän manifeston!

Tämä on sinun elämäsi, sinun yksi ainoa elämäsi. Ole se, kuka olet, älä se, keneksi luulet, että sinun pitäisi joka päivä yrittää tulla. Anna äänesi kuulua. Naura niin, että ikenet näkyy. Suutele. Hulluttele. Unelmoi hillittömiä. Himoitse. Seuraa tunnetta. Aja pyörällä. Halaa. Tanssi. Antaudu haaveillesi. Toteuta ne kaikki. Mielikuvittele maailmoja, joita ei eilen vielä ollut. Juokse niin kuin leijonat savannilla. Katso nyyhkyfilmejä. Pidä yllä elämää. Vaikutu. Kyseenalaista vallitseva. Mene ulos. Naura ääneen elokuvissa. Mene paikkoihin, joissa et ole ollut. Hakeudu niiden seuraan, ketä et vielä tunne. Jos etsit sitä oikeaa, katso peiliin. Kiipeä puuhun. Syleile. Anna vaatteiden sotkeentua. Rakenna maja. Kiipeä vuorelle. Mene harhaan. Epäonnistu. Kerro siitä muille. Moikkaa naapuriasi. Sano joka päivä jollekin, että rakastat. Kosketa. Anna itsellesi lupa olla se kuka olet. Tiedä, että sinä olet tarpeeksi. Juuri noin kuin olet.